Jeanne Dielman (Jeanne Dielman 23, Quai du Commerce 1080 Bruxelles, 1975) on noussut viime vuosina avainteokseksi, kun elokuvan historiaa on haluttu kirjoittaa uudesta näkökulmasta, joka huomioi aiempaa paremmin naispuolisten ohjaajien osuuden taiteenlajin kehitykseen. Elokuva oli vain 25-vuotiaan Chantal Akermanin toinen pitkä elokuva. Se on noussut kulttiasemaan tinkimättömän huolellisella kuvauksella kotirouvan monotonisista rutiineista ja yksinäisyydestä. 

Elokuvan Criterion Collection -julkaisun yhteydessä antamassaan haastattelussa Akerman paljastaa ajatelleensa juuri Delphine Seyrigiä kirjoittaessaan Jeanne Dielmanin roolia: Seyrigin hahmo oli ”todellinen lady” ja mahdollisimman kaukana perunankuorinnan ja lihamurekkeen maailmasta. Juuri tämä ristiriita auttaa ohjaajan mukaan tekemään näkyväksi sen kaiken toisteisen työn, joka muuten jäisi huomaamatta, kuten arjessakin. 

Vaikka omaa hiljaista huumoriaan on juuri askareiden millintarkassa suorittamisessa ja toistamisessa, Akerman ja Seyrig eivät tee Jeanne Dielmanin elämästä parodiaa, päinvastoin. Kahvinkeitto ja seksityö ovat vakavia asioita, toiston voi nähdä myös minimalistisena rituaalina. Ylikypsät perunat ja vastaavat pienet halkeamat voivat suistaa vähin erin arkiseen kauhuun.